Tässä postauksessa jatkuu listaus omista vuoden 2024 top 5-peleistäni. Listaukseen innoitti erinomainen Eggplant -podcast.

Top 5-listani muut postaukset: 5. sija - 4. sija - 3. sija - 2. sija - 1. sija.

Raakkasin muuten top 5 -listaltani pois vetämäni roolipelisessiot ja kampanjat, jotta homma pysyisi yksinkertaisena.

Sija 3. Gloomhaven

Meidän Gloomhaven-porukkamme on tahkonnut tätä peliä jo yli 4 vuoden ajan.

Lyhyt peliesittely niille joille Gloomhaven ei ole ennestään tuttu: kyseessä on yhteistoiminnallinen luolaholvauslautapeli, joka on taktisesti haastava. Pelikortteihin perustuva mekaniikka mahdollistaa yhteisen taktikoinnin ja estää myös liiallisen analyysiparalyysin kun tarkempi numeerinen tiedonjako kierroksen suunnitteluvaiheessa on kielletty.

Skenaarioiden vaikeus kohdillaan

Useimmissa pelin skenaarioissa vaikeustaso on säädetty juuri sopivan haastavaksi: skenaarion alussa näyttää usein siltä, että tällä kertaa tulee turpiin ja kunnolla, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttuu niin, että onnistuminen alkaa näyttää mahdolliselta. Ja parhaimmassa tapauksessa skenun pääsee läpi juuri ja juuri. Useilla kerroilla myös lopussa tilanne näyttää reilusti valoisammalta.

Eeppinen kampanja

Pelissä yksittäisistä skenaarioista muotoutuu piiiiitkä kampanja, jonka aikana pelaajien hahmot kehittyvät ja ajoittain myös vaihtuvat. Ja kampanjan aikaan peliin avautuu uutta sisältöä legacy-pelien tyyliin.

Omat kokemuksemme

Tänä vuonna oma [Cthulhu-ikoni]-hahmoni pääsi todella pitkän grindaamisen ja kyykkäämisen jälkeen tänä vuonna voimatasojensa huipulle: 7. taso oli käänteentekevä ja 9. tasolla joukkotuhosta tuli todellisuutta. Tämä oli todella hienoa, sillä seiskatasoon asti hahmo oli sekä voimiltaan heikko että huono hankkimaan kokemusta.

Juuri ennen joulua saimme sekä pelattua varsinaisen pääjuonen läpi että pääsimme läpi myös pelin haastavimman skenaarion Oozing Groven (joka ei ole pääjuonen päätösskenaario). Oozeja ei todellakaan tule ikävä.

Erityismainintana kerrottakoon, että yksi porukan pelaajista matkusti syksyn ajan pelaamaan Tampereelta junalla – mahtavaa omistautumista!

Kunniamaininta: Daybreak

Daybreak on yhteistyöpeli, jossa pelaajat pyrkivät maailmanvaltojen ominaisuudessa estämään ilmastokatastrofin ennen kuin se riistäytyy käsistä.

Daybreakin vahvuus on sen mekaniikoissa, jotka herättävät teeman eloon sekä mahdollistavat samanaikaisen pelaamisen niin, että ytheistyöpelien perisyntiin eli yhden pelaajan toimimiseen muiden johtajana (engl. quarterbacking) ei voi sortua.

Pelin vuoroilla pelaajat pelaavat toimintakortteja eteensä tableau:on ja käyttävät näiden toimintakorttien toimintoja. Toiminnoilla voi yrittää vähentää hiilipäästöjä ja luoda hiilinieluja. Kierroksen lopussa katsotaan, miten kävi: vähentyivätkö globaalit hiilipäästöt tarpeeksi, vai edistyykö ilmaston lämpeneminen edelleen.

Olen pelannut Daybreakia vain 3 peliä tänä syksynä, mutta joka kerralla peli on pitänyt otteessaan. Eri mahdeilla pelaamisessa (USA, Kiina, Eurooppa, muu maailma jne.) on tarpeeksi vaihtelua. Lisäksi pelistä löytyy säätövaraa vaikeudessa – joka on minulta vielä kokematta.

Tämän lisäksi peli on suunniteltu intuitiiviseksi ja funktionaalisen siisti ulkonäöltään. Pelaan Daybreakia mieluusti lisääkin.